Rakkauden kesä '67: Vietnamin sota

Vietnamin sota muodostui yhdeksi 1900-luvun pisimmistä konflikteista. Toisessa maailmansodassa Ranskan siirtomaa Vietnam päätyi japanilaisten miehittämäksi. Sodan loputtua alue oli sekasortoisessa tilassa ja nationalistiset tahot päättivät julistaa Vietnamin itsenäiseksi. Ranska pyrki palauttamaan alueella valtansa ja ajautui aseelliseen konfliktiin paikallisten ryhmittymien kanssa. Ho Chi Minhin johtamat Viet Minhin kommunistijoukot nousivat tärkeimmäksi itsenäisyystaistelun ryhmittymäksi ja kävivät rajuja taisteluja erityisesti maan pohjoisosissa. Neuvostoliiton ja Kommunistisen Kiinan tuella Viet Minh kykeni siirtymään sissisodasta konventionaalisiin taisteluihin ja ranskalaiset kukistuivat Dien Bien Phun ratkaisutaistelussa 1954. Pian taistelun jälkeen ranskalaiset vetäytyivät ja Ranskan Indokiina jaettiin neljään erilliseen valtioon, jotka olivat Laos, Kambodza, Pohjois-Vietnam ja Etelä-Vietnam. Pohjoinen oli kommunistisessa vaikutuspiirissä, kun taas etelä jäi länsivaltojen vaikutuspiiriin.

Rauha Vietnamissa ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Yhdysvallat oli tukenut Ranskaa sodassa ja se koki kommunistisen pohjoisen uhaksi koko alueelle. Yhdysvaltojen politiikkaa 50-luvulla ohjasi doktriini, jossa pyrittiin kaikin keinoin estämään kommunismin leviäminen maailmassa. Etelän hallinto osoittautui tehottomaksi ja korruptoituneeksi ja oli kyvytön estämään kommunistien vaikutuksen kasvamista maassa. Etelä-Vietnamin johtaja Ngo Dinh Diem määräsi 1955 maahan puhdistukset, joissa kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin ja surmattiin. Vastatoimena kommunistit (joita kutsuttiin Vietkongiksi) salamurhasivat hallituksen asettamia virkamiehiä. 1959 etelän kommunistit aloittivat aseellisen vastarinnan Pohjois-Vietnamin puoluejohdon siunauksella. Aseita ja kouluttajia alkoi virrata salaa etelän puolelle vallankumoustaistelun tukemiseksi. Iso osa väestöstä etelässä tuki kommunisteja Diemin hallinnon julmuuksien takia.

(kuva täältä)

Vietkong iski etelän hallitusta vastaan käyttäen samoja taktiikoita, kuin Viet Minh oli käyttänyt ranskalaisia vastaan. Etelä-Vietnamin armeija oli hätää kärsimässä ja ei kyennyt tehokkaaseen vastarintaan. Yhdysvalloilla oli sotilasneuvontantajia Vietnamissa, jotka kouluttivat Etelä-Vietnamilaisia joukkoja taistelemaan kommunisteja vastaan. 1963 Diem murhattiin sotilasvallankaappauksen yhteydessä ja Etelä-Vietnamin poliittinen elämä syöksyi kaaokseen. Etelä-Vietnam oli luisumassa kommunistien käsiin.

1964 Tonkininlahdella Yhdysvaltojen ja Pohjois-Vietnamin laivastot kävivät lyhyen laukaustenvaihdon keskenään. Yhdysvaltojen tuore presidentti Lyndon B. Johnson sai tästä välikohtauksesta oivan syyn ajaa läpi haluamansa Yhdysvaltojen vahvempi tuki Etelä-Vietnamin hallitukselle. 1965 alkoi Yhdysvaltojen täyspainoinen osallistuminen sotaan. Pohjois-Vietnamia vastaan kohdistettiin massiivisia pommituskampanjoita. Vuoden loppuun mennessä Etelä-Vietnamiin oli sijoitettuna jo satoja tuhansia yhdysvaltalaissotilaita, jotka ottivat päävastuun sodankäynnistä etelän joukoilta. Myös pohjoinen lisäsi tukeaan Vietkongille.

Vuoden 1967 kesä lähenee loppuaan ja sota Vietnamissa jatkuu. Yhdysvaltojen asevoimat ovat estäneet maan luisumisen täysin kommunistien käsiin ja veriset taistelut jatkuvat ilman merkkejä kummankaan osapuolen heikkenemisestä. Ruumisläjät Vietnamissa kasvavat ja Yhdysvalloissa sodan vastustus on lisääntymässä naapurinpoikien kaatumisten myötä. Jo yli 15 000 amerikkalaista on kaatunut ja yli 100 000 vammautunut. Vietnamilaisten uhriluvuista ei ole kuin villejä arvioita. Rauhanliike vetää epämääräisten hampuusien ja opiskelijoiden lisäksi riveihinsä jo perheenäitejä ja entisiä sotilaita. Maailman huomio on Vietnamissa ja konflikti herättää suuria tunteita, niin itäisessä, kuin läntisessäkin maailmassa. Jopa piskuisessa Suomessa aihe on esillä ja jakaa ihmisiä esimerkiksi koulu- ja opiskelijavaaleissa. Vietnam näyttää muuttuvan loputtomaksi taistelukentäksi ja nopea ratkaisu aseellisen konfliktin kautta vaikuttaa mahdottomalta. Sota jauhaa ennallaan, mutta muutos läntisen maailman suhtautumisessa aseelliseen ratkaisuun on murroskohdassa ”rakkauden kesän” myötä.

Hippiliike Yhdysvalloissa Vietnamin sodan aikana

Hippiliikkeen juuret löytyvät 50-luvulla ja 60-luvun alussa vaikuttaneesta beatnik kulttuurista. Liikkeen synnyinpaikkana pidetään 60-luvun puolivälin San Franciscoa. Erityisesti Haight-Ashburyn kaupunginosa muodostui hippien keskuspaikaksi, jossa hippien oli helppo löytää samanmielistä seuraa. Hippiliikkeen kantavia arvoja ovat vapaa rakkaus, sodan vastustaminen, sekä rotujen ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Liike kytkeytyy vahvasti Yhdysvalloissa feministeihin, sodanvastaiseen liikkeeseen, mustien kansalaisoikeustaisteluun, sekä ympäristöliikkeeseen. Huumeiden käyttöön hippien parissa suhtaudutaan myönteisesti maailmankuvaa avartavana kokemuksena. Erityisesti kannabis ja LSD ovat hippien suosiossa.

Sodanvastustus on hippiliikkeen tärkein poliittinen tavoite. Rauhaa ja rakkautta tarjotaan vaihtoehdoksi sodalle ja erityisesti vietnamin sodan vastustus kerää Yhdysvalloissa liikkeelle suosiota. Vuoden 1967 loppuun on kaavailtu suurta sodanvastaista mielenosoitusta Washingtoniin, johon odotetaan ennenäkemättömän paljon osallistujia. Sodanvastaisen liikkeen juuret ovat Yhdysvaltojen opiskelija- ja vasemmistopiireissä. Hipit ovat omaksuneet sodanvastaisen liikkeen teemat ja ottaneet siinä mustien kansalaisoikeustaitelupiirien ohella johtavan roolin. Musiikki on tärkeässä roolissa sodanvastustamisessa. Konsertit ja festivaalit koetaan yhtä tärkeiksi, kuin mielenosoituksetkin.

(kuva täältä)

Vuosi 1967 on nostanut hipit maailmanlaajuiseen huomioon ja on liikkeelle räjähdysmäisen kasvun aikaa. Tammikuussa San Franciscon yhteisö järjesti Human Be-In nimiset festivaalit, jotka keräsivät kymmeniä tuhansia hippejä ja muita vaihtoehtois- ja radikaalipiirien jäseniä kokoon. Kesäkuussa ollutta Monterey Pop Festivalia pidetään ”rakkauden kesän” lähtölaukauksena. Festivaali keräsi, jopa lähes sata tuhatta ihmistä ja teki hippiliikkeen tunnetuksi Yhdysvalloissa. Soittajien joukossa oli paljon suuria nimiä, mm. Jefferson Airplane, The Who, Janis Joplin, Jimi Hendrix ja muita. Yhdysvalloista tietoisuus liikkeestä levisi nopeasti ympäri maailmaa, myös Suomeen. Rakkauden kesän aikaan hippiliike koki myös radikaalin muutoksen. Kesän alussa hipit olivat pääsääntöisesti yhteiskunnasta erillään eläviä, erittäin radikaaleja ja panostivat vaihtoehtoiseen elämäntapaansa täysillä. Liikkeen suosio kesän aikana veti mukaan paljon uutta väkeä, joista monet ovat valmiita panostamaan elämäntapaansa paljon vähemmän. Monet uudet hipit keskittyvät vain pukeutumiseen, musiikkiin ja huumeisiin. Hippiliikeen alkuperäinen ideaali on alkamassa menettää merkitystään yhteiskuntaa muokkaavana voimana, mutta kesän 1967 lähetessä loppuaan on liike kuitenkin vielä suosionsa huipulla ja kukkaisvoima tekee Pentagonin virkamiesten elämästä vaikeaa. Moni on viettänyt kesän San Franciscossa liikkeen ydinalueilla ja on palailemassa kesän lopussa kotiin, tuoden mukanaan uusia ideoita kotiseudulleen.

Tunnettuja sodanvastaisen liikkeen iskulauseita:

"Make love, not war"

"Hey, hey LBJ, how many kids have you killed today?" (LBJ viittaa Yhdysvaltojen presidentti Lyndon B. Johnsoniin)

"One, two, three, four! We don't want your fucking war!”